Kuvaus

1. Ystävän laulu © Fazer 2:39
2. Sun katsees mua viiltää 1:50
3. Totuus ja valhe © Fazer 5.38
4. Satu pienestä haikarasta 3:10
5. Marseille 1:26
6. Mä mitä voinkaan meistä kertoa 4:43
7. Susijahti © Fazer 3:09
8. Lyyrinen laulu © Polarvox 4:11
9. Aamuvoimistelu © Fazer 1:34
10. Myrskykellot – uuden ajan laulu 2:45
11. Tulikuuma sauna © Fazer 4:30
12. Ninka © Fazer 2:10
13. Niskuroivat hevoset © Fazer 4:42
14. Vainaja © Fazer 4:16
15. Laulu maalle © Fazer 3:20
16. Ei kenenkään maa © Fazer 3:22

Laulu: 2., 4., 8., 11. Arto, 5.-7., 13. Dick. Sävellykset: Vladimir Vysotskij, paitsi 4. ja 5. (trad.). Suomenkieliset sanoitukset: Arto Rintamäki

Sovitukset: Karlsson, Hakulinen, Rintamäki & Holmström. Äänitys: Rivedside Studio, Kim Engblom, 1994 Vladimir Semjonovitj Vysotskij 25.1.1938 – 25.7.1980

Näin hän esitteli itsensä vieraillessaan Meksikossa 1975: ” Vladimir Vysotskij on näyttelijä, hän työskentelee Moskovassa Tangankateatterissa, joka on yksi Neuvostoliiton parhaita. Vladimir Vysotskij on näytellyt elokuvissa yli kaksikymmentä roolia. Niistä mainittakoon Ibrahim Hannibaalin osa Puskinin Pietari Suuren neekereissä ja von Korenin osa Tsehovin Kaksintaistelussa. Teatterissa hän on näytellyt Galileota Brechtin Galileon elämässä, Lopakinia Tsehovin Kirsikkapuistossa ja Shakespearen Hamletin.

Vysotskij kirjoittaa itse laulujensa sanat ja musiikin, sekä säestää itseään kitaralla. Hänen laulunsa tai balladinsa ovat hyvin erilaisia, lyyrisiä osallistuvia tai koomisia. Niitä on yli kuusisataa. Vysotskij on levyttänyt viisi EP-lavyä NL:ssa ja kaksi LP-levyä Pariisissa. Balladien aiheet vaihtelevat: sota, urheilu, tarinat jne. niissä voisi nähdä protestilaulujen piirteitä, mutta teksteissä hän pohtii elämää, kuolemaa, kohtaloa, vihaa, rakkautta vääryyttä, sankarillisuutta, kärsimystä, vapautta, ystävyyttä.

Vysotskij ei ole virallinen runoilija, toisin sanoen hänen tekstejään ei ole julkaistu. Hän laulaa opiskelijoiden, työläisten edessä, tehtaissa yliopistoissa, eri järjestöissä. Hän laulaa myös näyttämöillä ja valkokankaalla. ‘En kirjoita millekään tietylle katsojien ryhmälle, yritän koskettaa ihmisten sielua riippumatta siitä mikä on heidän ikänsä, ammattinsa, kansallisuutensa. En ihaile varietee laulua, enkä halua ihmisten lepäilevän konserteissani. Haluan, että yleisöni työskentelee kanssani, että sekin voi suuttua. Työskentelytapani ovat kehittyneet juuri tällä tavalla. Lauluni ovat melkein huutoa.’

Vysotskin balladit ovat eri ihmisten yksinpuheluja. Mutta hän laulaa aina ensimmäisessä persoonassa ja ottaa täten vankasti osaa kaikkeen laulamaansa:

‘Mielestäni runous ei tunne rajoja, mieltäni kiusaavat ongelmat ahdistavat samalla tavalla kaikkia muitakin ihmisiä. Tahtoisin tehdä yleisölle tunnetuksi vielä yhden maani luoman taiteen puolen: tekijän laulun. Toivon myös, ettei kielimuuri ole liian suuri este ymmärtämiselle. Ennen kaikkea muuta minusta on mukava laulaa ystävilleni, joiden tarkasteltavaksi annan jokaisen uuden lauluni. Toivottavasti löydän ystäviä myös täältä. Jokainen taiteilija tuntee tarvetta esittää työtään, tunkeutua siihen ja ruokkia itseään sillä, jota ei vielä tunne., sillä mikä on uutta kaikkialla maailmassa. Teatterini esiintyy Pariisissa marraskuussa, toivottavasti voimme jonain päivänä esiintyä Meksikossa.’ ”

Lainaus on M. Vladyn kirjasta ”katkennut laulu”, WSOY 1988